Nimi

Sinikka Mäki-Lertola (Lertola)

Syntymävuosi

1954

Koulutus

TaM, AMK, KätaO; Turun taideyhdistyksen piirustuskoulu

Ammattinimike

Kuvanveistäjä, kuvataiteilija

Asunut ateljeetalossa vuosina

1986-2001

Lisätietoa

smakiler09 (at) gmail.com

Kuvataiteilijamatrikkeli

Millaisia työhuoneita sinulla on ollut urasi aika

Ensimmäinen työhuoneeni Piirustuskoulun jälkeen oli Sirkkalan vanhan leipomorakennuksen kivijalassa Sirkkalankadulla. Olin saanut tilan käyttööni Kuvantekijät ry:ltä. Työtila oli kylmä, kostea ja pimeä. Sain Harro Koskiselta siihen kaminan, jotta talvella lämpö pysyi juuri ja juuri 14 asteessa. Tila oli törkyinen ja täynnä romua. Kovalla työllä sain sen siivottua kutakuinkin kelvolliseksi. Työhuone oli hallussani parin vuoden ajan. Sanoin sopimuksen irti, kun kerran työhuoneelle tullessani eteisessä tulvi vastaan ihan sitä itseänsä WC:stä. Viemäri oli jäätynyt tukkoon ja työnsi kaiken WC-pytystä ulos.

Se oli viimeinen pisara.

Toinen työhuoneeni sijaitsi Puutarhakatu 8:n piharakennuksen autotallissa. Se oli ikkunaton, mutta jokseenkin lämmin. Vesipistettä ei ollut ja katto oli niin matalalla, että yletyin koskettamaan sitä varpistamatta.

Muutimme Parrantielle syyskuussa 1986, se oli kuin taivas. Muistan istuneeni vielä tyhjässä ateljeessa, kun olin saanut avaimet käteeni. Istuin takan reunalla epäuskoisena, taisi muutama onnen tippa valahtaa poskelle – olin taivaassa.

Mitä työskentely ja asuminen Parrantiellä on sinulle merkinnyt

Parrantiellä koko perhe viihtyi tosi hyvin, vaikka itse joskus marisinkin mustista seinistä ja lattioista. Ateljeetalossa asui silloin aika monta samanikäistä perhettä ja yhteisöllisyys sekä yhdessä vietetyt pikkujoulut, uudenvuodenjuhlat sekä vappupippalot ovat ikimuistoisia. Ihanista naapureista tuli elinikäisiä ystäviä ja uskon, että lapsemme saivat aivan erityisen hienon kaveripiirin upeassa ympäristössä.

Työhuone oli taiteilijan ammatin harjoittamisen kannalta äärettömän tärkeä, olisi varmasti jäänyt moni veistos tekemättä. Siellä syntyivät Kaarikankodin ”Lintukoto” ja Littoisten monitoimitalon ”Kuvakudos”, sekä aika monta näyttelyä.

Suurin osa tuotannostani syntyi Parranten ateljeatalossa. Se oli todella tärkeä paikka minulle ja koko perheelle. Todella sydäntäsärkevää on ajatella, ettei sitä enää kohta ole.

Joku henkilökohtainen muisto Parrantien ajalta

Juhlista päällimmäisenä on jäänyt mieleen Nissilöitten järjestämät länkkäri-aiheiset naamiaiset. Lehtovaaran Riitan kanssa oli jo etukäteisvalmisteluissa hauskoja hetkiä. Varsinaiset juhlat olivat viimeisen päälle. Ruoka tarjoiltiin vankkureista, kaikki vieraatkin olivat pukeutuneet teeman mukaisesti. Kaiken huippu oli se, että alakerran WC:n lavuaarin reunalla oli muutama muovinen matelija aivan kuin Lännessä ikään. Kyllä oli onnistuneet juhlat! Kiitos Maaritille ja Kakelle hienoista muistoista.

Pihatalkoot syksyisin ja keväisin ovat jääneet mieleen. Yhdessä pihatyöt sujuivat suhteellisen nopeasti, vaikka tontti oli suuri ja lehtipuita paljon.

Miten koit muuton?

Muutimme pois Parrantieltä 2001, kun poikamme Tatu ja Aki lähtivät maailmalle. Muutto oli tosi vaikea, muutimmehan puolet pienempään asuntoon. Työhuoneeksi vuokrasin Linnan kiinteistöstä 60 neliötä, mutta siitä huolimatta Ateljeetalon tavarat eivät meinanneet loppua ikinä. Haikeaa oli jättää ihana yhteisö ja valoisa työtila, olimmehan saaneet nauttia siitä kaikkiaan kuusitoista vuotta. Vieläkin joskus tulee ikävä, varsinkin syksyisin muistelen yhteisiä haravointitalkoita. Vaikka lapsemme olivat aikuisia ja muuttaessaan opiskelemaan kauas muualle, emme ole oikeastaan vieläkään ole saaneet anteeksi sitä, että muutimme pois Parrantieltä. Molemmat pojat ovat ahkerasti käyneet katsomassa vanhaa kotia ja näyttäneet omille lapsillensa omaa lapsuudenympäristöä. On tosi surullista , että taloa ei voitu korjata.