Maarit Nissilä

Millaisia työhuoneita sinulla on ollut urasi aika

Ennen Parrantien ateljeetaloa työhuoneeni olivat matalia ja ikkunattomia kellaritiloja. Kesäisin saatoin työskennellä kesämökillämme, jossa oli korkea ja valoisa työtila.

Mitä työskentely ja asuminen Parrantiellä on sinulle merkinnyt

Muutto Parrantielle oli minulle ja koko perheelle iso muutos; olimme asuneet työsuhdeasunnossa Turun taidemuseon pohjakerroksessa kymmenisen vuotta. Korkea ja valoisa työtila oli todella merkittävä työskentelyn kannalta. Tila vaikutti jopa veistosteni muotokieleen. Tuolta ajalta minulla on monia korkeita, rytmillisesti ylöspäin nousevia teoksia.  Ateljeetilan parvi antoi uuden näkökulman ja etäisyyttä tarkastella veistoksen muotoa ja rytmiä. Vaikka jaoimme tilan Kauko Nissilän kanssa, oli mahdollista tehdä myös isoja teoksia, muun muassa Liedon koulukeskuksen kolmiosainen reliefi on tehty Parrantiellä.

Perhe-elämän kannalta asunnon yhteydessä oleva työhuone oli mielestäni hyvä: koti ja lapset olivat lähellä eikä tarvinnut varta vasten lähteä työhuoneelle.

Joku henkilökohtainen muisto Parrantien ajalta

Asuminen taiteilijatalossa oli monin tavoin mukavaa: naapurit olivat samanhenkisiä, naapurista saattoi lainata yhtä hyvin vehnäjauhoja kuin kipsiä. Ymmärrystä löytyi  silloinkin, kun piti esimerkiksi näyttelyn takia työskennellä myöhään. Yhteiset juhlat talon väen kesken ovat ikimuistoisia.

Miten koit muuton?

Olimme jo henkisesti valmistautuneet muuttoon: lapset olivat muuttaneet kotoa, joten asuintilaa oli ihan yllin kyllin. Olimme työelämästä eläkkeellä ja asumiskustannus oli aika suuri pienistä eläkkeistä. Taidetta teimme molemmat aktiivisesti, ja kun tieto muutosta tuli, oli meillä näyttely tulossa. Siksi hankimme ensin uuden työtilan, jotta kuvahommat saattoivat jatkua sujuvasti.