Ateljeetalon vuosikymmenet rakensivat tiiviin yhteisön ja tuottivat paljon hyvää ja uutta turkulaisen kuvataiteen kentässä. Matkan varrella talon asukkaat ja Turun ateljeetalosäätiön hallitus joutuivat kuitenkin kohtaamaan myös vaikeuksia – joista viimeiset kaatoivat sekä talon että säätiön.
1971 – Voiko taiteilija käydä töissä?
Ensimmäinen laajempi konflikti koski sitä, kenellä on oikeus asua edullisen vuokratason ja toimivat työtilat tarjoavassa ateljeetalossa – mitä taiteilijalta edellytetään. Kritiikkiä aiheutti se, että talossa asui taiteilijoita, jotka ”kävivät päivätöissä” eli joilla oli muitakin ansiotuloja kuin taiteilijan työ. Debattia käytiin taiteilijapiireissä, säätiön hallituksessa ja lehtien palstoilla. Keskustelun seurauksena kahden talossa asuneen taiteilijan vuokrasuhde irtisanottiin. Toinen heistä vei päätöksen käräjille ja voitti. Käräjäoikeus katsoi, että kyseessä oli normaali vuokrasuhde, joita ei voinut taiteilijana toimimiseen liittyvillä kriteereillä purkaa.
Tämän konfliktin jälkeen alkujaan määräaikaiset vuokrasopimukset muuttuivat järjestäen toistaiseksi voimassa olevaksi.
Sama keskustelu ryöpsähteli silti lehtien palstoilla useita kertoja pitkin 1980-lukua.
2016 – Kuka saa asua ja päättää?
Teema oikeutuksesta asumiseen nousi jälleen pintaan 2000-luvulla ja johti jälleen muutoksiin ateljeetaloissa. Vuonna 2016 yksityishenkilöiden Turun kaupunginhallitukselle osoittamissa kirjelmissä kysyttiin, voiko talossa asua ihmisiä, jotka ovat vakituisessa päivätyössä sekä pariskuntia, joista kumpikaan ei ole taiteilija. Kaupunginhallitus velvoitti säätiön hallituksen selvittämään asiaa. Myöhemmin myös patentti- ja rekisterihallitus lähestyi säätiötä selvityspyynnöillä.
Julkisen keskustelun laineet laajenivat myös siihen, voiko säätiön hallitukseen kuulua jäseniä, jotka asuvat talossa, sillä säätiön hallitus tekee muun muassa asukasvalintoja.
Keskustelujen ja selvityspyyntöjen seurauksena talossa asuvien vuokrasopimukset muutettiin kymmenen vuoden määräaikaisiksi vuonna 2016 – yhtä lukuun ottamatta. Perusteeksi uusien sopimusten tekemiselle ilmoitettiin taiteellisen työn aktiivisuus. Hallitus totesi seuraavansa asukkaiden taiteellista toimintaa seuraavien kriteerien perusteella:
- taiteilijan ammattikoulutus
- näyttelytoiminta
- teoksia kokoelmissa
- aktiivisuus taiteilijajärjestöissä, taidekentällä tai muussa alan toiminnassa
Hallituksen jäsenyys sallittiin edelleen myös talon asukkaille, mutta heidän varajäsenensä eivät siinä tapauksessa voineet olla asukkaita ja heillä oli velvollisuus jäävätä itsensä esimerkiksi vuokrankorotus- ja asukasvalinta-asioissa.
2017 – Kosteusvauriot paljastuvat
Säätiön hallitus aloitti valmistautumisen linjasaneeraukseen, joka oli tarkoitus toteuttaa vuoden 2017 aikana. Valmistelevaan työhön liittyvässä kartoituksessa kuitenkin paljastui, että rakennuksessa on merkittäviä rakenteellisia puutteita ja niiden seurauksena rakennevaurioita ja sisäilmaongelmia. Tutkimusten perusteella rakennus ei kaikilta osin ollut edes asuinkäyttöön turvallinen. Uutispommi pudotettiin asukkaille toukokuussa 2017.
Aluksi tavoitteena pidettiin kiinteistön vaurioiden korjaamista. Suunnitelma kaatui kuitenkin rahoitusongelmiin, kun Turun kaupunki hylkäsi säätiön tekemän peruskorjaustukihakemuksen lokakuussa 2017. Tämän jälkeen kaikkien asukkaiden vuokrasopimukset irtisanottiin. Viimeinen asukas muutti talosta seuraavan vuoden keväällä.
Lue myös säätiön hallituksen viimeisen puheenjohtajan Martti Tainion artikkeli säätiön viimeisistä vaiheista
2018 – Kohti uutta kumppanin kanssa
Talon tyhjennyttyä ja rahoituksen puuttuessa säätiön toiminta alkuperäisessä muodossaan oli tullut mahdottomaksi. Vaihtoehdoiksi jäivät toiminnan lakkauttaminen tai kiinteistön myynti ja toiminnan jatkaminen yhteistyössä ulkopuolisen sijoittajan kanssa. Hallitus päätyi etsimään yhteistyökumppania, jonka kanssa talo voitaisiin purkaa ja tilalle rakentaa uudisrakennus. Säätiö olisi voinut jatkaa toimintaa uudisrakennuksessa aiempaa pienimuotoisemmin lunastamalla käyttöönsä 1-2 asuntoa.
Yhteistyökumppaniksi löytyi TKU-rakennus Oy. Säätiö kumppaneineen ryhtyi hakemaan purkulupaa rakennukselle.
2020-2021 – Säätiön lorun loppu
Purkuluvan saaminen erilaisine hallinnollisine muodollisuuksineen vei yli kaksi vuotta – se myönnettiin vasta huhtikuussa 2021. Purkuluvan hakemisen aikana säätiön varat hupenivat vanhan kiinteistön kuluihin, ja vuonna 2020 konkurssi kolkutteli jo ovella. Säätiö päätyi tarjoamaan tontin vuokraoikeutta yhteistyökumppaninsa lunastettavaksi. Kauppa vuokraoikeudesta tehtiin keväällä 2021. Kaupasta saadut varat riittivät velkojen kattamiseen ja säätiön lopettamiskuluihin. Loput varat säätiö jakoi stipendeinä turkulaisille kuvataiteilijoille. Säätiö lopetti toimintansa kesäkuun 2021 lopussa.
2022 - Tarina jatkuu
Tammikuussa 2022 rakennus odottaa yhä purkamistaan.
