Vilho Suurhasko

Millaisia työhuoneita sinulla on ollut urasi aika

Sain ensin maalata työpaikkani tiloissa (oma huone). Pidin ensimmäisen näyttelyni Uudenmaankadulla Turun Taiteilijaseuran näyttelytiloissa. Kun Taiteilijaseura sitten sai tilat Kauppiaskadulta, vuokrasimme yhdessä Veikko Laukkasen ja Aulis Uotilan kanssa vanhat tilat työhuoneeksi.

Mitä työskentely ja asuminen Parrantiellä on sinulle merkinnyt

Muutto ateljeetaloon oli iso elämän muutos.Kun sitten parin asunnon muuton ja työhuoneella kulkemisen jälkeen pääsimme muuttamaan
ateljeetaloon niin elämä helpottui. Oli tilaa ja intoa maalata. Työsken- tely sujui ja jälkeä syntyi.

Joku henkilökohtainen muisto Parrantien ajalta

Usein istuimme ja pohdimme kuvanveistäjä Ville Mäkisen (ja vaimojen) kanssa, miten saataisiin ihmisille tiedoksi, että tällainen ateljeetalo on olemassa jne. Keksittiin idea, että pidetään kaikki 10 taiteilijaa näyttely omissa ateljeissamme. Kaikki innostuivat asiasta ja niin pidimme monta vuotta itsenäisyyspäivänä näyttelyn, ns. avoimet ovet. Ihmiset ottivat asian ilolla vastaan ja kävijöitä riitti. Kauppoja syntyi ja mediakin kiinnostui.

Ihmiset oppivat ottamaan muutenkin yhteyttä ja kävivät halutessaan katsomassa töitä ostomielessä. Eräänä itsenäisyys- päivänä sattui hauska tapaus. Kihlapari tykästyi yhteen tauluuni niin, että halusivat ostaa sen ensim- mäiseksi yhteiseksi taulukseen tulevaan kotiinsa. Ja siitä lähti heidän kiinnostuksensa taiteeseen ja sen keräilyyn niin, että omistivat myöhemmin merkittävän taidekokoelman, josta oli juttua mediassakin.

Elämä ja työ sujui hyvin. Intoa ja voimia riitti. Kunnes Turun Taiteilijaseuran hallitus päätti irtisanoa kaksi päivätyötä tekevää taiteilijaa. Päivätyö ei taiteellista työtämme häirinnyt, mutta irtisano- misen jälkeen työskentely alkoi kärsiä. Lisäksi kärsivät vaimo ja lapset, joilta opettajatkin kyselivät ”joudutteko nyt muuttamaan pois kodistanne”. Silloin päätin taistella oikeuksiemme puolesta ja vein asian oikeuteen. Prosessi kesti kolmisen vuotta: läpi käytiin raastupa, hovioikeus ja lopulta korkein oikeus. Asia päättyi eduksemme kaikissa kolmessa oikeusasteessa. Se oli melkoinen henkinen stressi. Prosessi kulutti voimia ja vaikutti tietenkin työskentelyyn sekä koko perheen hyvinvointiin ja lasten elämään. Elämä ja työskentely kuitenkin jatkui sisulla ja kovalla maalaamisen halulla.

Miten koit muuton?

Lähes kolmekymmentä vuotta sitten päätimme muuttaa Vahdolle rauhalliseen ympäristöön luonnonkeskelle.  Vuokra ja asumiskulut olivat jo nousseet melko korkeiksi Ateljeetalossa. Kuullessamme, että ateljeetalo puretaan, koimme melkein samanlaista tuskaa kuin olimme kokeneet omalla kohdallamme aiemmin. Mutta onneksi emme joutuneet kokemaan samaa konkreettisesti toista kertaa!